Erikoisherkkupala

1. JOHDANTO

Kahdeksas (n=8) tutkittava oli Seinäjoen Grilli-Kioski Halliskan Erikoisherkkupala. Palasin Grilli-Kioski Halliskalle etsimään vertailupohjaa Myhi-burgerille, koska ko. grilliltä ei oltu vielä tehty verrokkitutkimusta (vrt. Samburger). Päätin tapani mukaisesti kysyä myyjältä suosituksia ja vastaukseksi tuli erinäisiä hampurilaisia joita "menee paljon". Olen hampurilaistutkimuksen edetessä turhautunut vastauksiin, joissa laatu perustellaan määrällä. Se, että McDonalds myy eniten hampurilaisia koko universumissa, ei tarkoita, että heidän hampurilaisensa olisivat kovin mairittelevia makumaailmaltaan. Jos laitan itseni grillin pitäjän asemaan, kokisin oletettavasti jonkinlaista ammattiylpeyttä hampurilaisistani ja pyrkisin kehittämään jostain hampurilaisesta ykkösnyrkkini. Sen, jota suositellaan, kun asiakas kysyy. Se lähimpänä sydäntä oleva grillin identiteetin kiteyttävä timantti, joka jakaa mielipiteitä äärimmäisiä ylistyssanoja pulppuaviin sekä myös alalehtiä karistaviin "ihan ok" -sanoihin. Grillin henkilökohtainen timantti on juuri se hampurilainen, joka saa aikaan mielipiteitä! Aivan kuten politiikassa esimerkiksi Teuvo Hakkarainen (kyseessä ei ole poliittinen kannanotto, eikä Hakkaraisen nimen kahdesti mainitseminen viittaa millään lailla tutkimuksen laatijan poliittisiin mieltymyksiin, ottaen huomioon tutkimuksen laatijan täydellisen politiikan tietämättömyyden ja kiinnostamattomuuden). Harhauduin, mutta palasin jo maan pinnalle. Eli kyse on särmästä. Hampurilainen, varsinkin sellainen jota suositellaan, tulee olla särmärikas timantti. Piste. Piste. Otin siis oikeuden omiin käsiini ja aloitin ruokalistan tarkastelun. Silmäni havaitsivat Erikoisherkkupalan. Sisällysluettelon mukaan ainesosat olivat vähintäänkin kokeilemisen arvoisia. Erikoisherkkupala sisältää pihvin, kananmunan, sulatejuustoa, kinkun, majoneesia sekä mätitahnaa. HInta 6,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Otin hampurilaisen mukaan ja autooni levisi kananmunan tuttu tuoksu. Lämpö kumpusi folion läpi sitä hypistellessäni.

Kotiin tullessani aloin avata kääreitä ja huomasin lieväksi pettymyksekseni niiden välissä oleva ilmaa. Paketti ei ollut kompakti. Kääreet avattuani huomasin silmäilyvaiheessa kiinnittäväni huomiota hampurilaisen lättymäisyyteen. Siirsin kaksi ensimmäistä tutkimusmenetelmää syrjään ja päädyin luottamaan intuitiiviseen maisteluun pääasiallisena tutkimusmenetelmänä.

Ensimmäinen makuelämys oli sulatejuusto, aina niin ihanan tahmainen sulatejuusto, joka sanan mukaisesti on kuin sulaa juustoa (ontuvaa kerrontaa, pahoittelen). Myös korkea lämpötila yllätti, ko. grillillä ei ainakaan säästellä lämmöntuotossa, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Seuraavaksi maistoin hieman käristetyn kinkun ja saman käsittelyn kohdanneen pihvin. Näitä kahta pikanttia makuvivahdetta puntaroidessa se iski: mätitahna! Tuo lapsuuden ajan muistot mieleen tuova kuninkaallinen kananmunan päälle laitettava rakkauden eliksiiri. Voi kuinka ihanan suolaiselta se maistuikaan. Kiirehdin seuraavaan puraisuun, mutta epäonnekseni totesin, että maku katosi.

Puolivälissä hampurilaista en ollut vielä kylläinen, mutta nälkäkään ei ollut enää henkeä uhkaavan ahdistava. Mätitahnan uudelleen esiintymistä odotellessani maistoin majoneesin kaikessa runsaudessaan sekä jo edellä mainittuja ainesosia sulatejuuston dominoiden makukenttää. Hetken kuluttua huomasin hampurilaisen kadonneen. Viimeiset suupalatkin olivat vielä miltei tirisevän kuumia. Suussani velloi vieläkin majoneesin, kinkun ja sulatejuuston ihana makujen sateenkaari.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Grilli-Kioski Haliskan Erikoisherkkupala pärjäsi tutkimuksessa erittäin hyvin, jättäen kuitenkin jälkeensä lievän pettymyksen sivumaun. Hampurilaisella oli edellytykset yltää korkeimmalle korokkeelle, mutta sen tie ykköspallille kariutui anteeksipyytelevään olemukseen. Tällä tarkoitan mätitahnan roolia hampurilaisessa. Mätitahna on erikoinen täyte ja hän ken kyseistä täytettä sisältävän hampurilaisen tilaa, oletettavasti olettaa mätitähnä maun sisältyvän kokonaisuudessa hallitsevimpien makujen kastiin. Mutta ei. Kerran maistoin mätitahnan suolaisen ja sopivan teollisuuskalamaisen aromin, mutta sitten maku katosi anteeksipyytelevänä kauas pois, pettymys (disappointment). Tutkimuksen loppuajan subjekti käytti mätitahnan haikailemiseen. Muuten hampurilainen oli ajatuksia herättävä ja varsin oiva vaihtoehto tuntemuksen nimeltä nälkä poistamiseksi. Plussaa hampurilainen sai kosteudesta, sulatejuustosta, majoneesista, mätitahnasta ja lämpötilasta. Miinusta hampurilainen sai mätitahnan vähyydestä ja anteeksipyytelevästä linjasta.

5. POHDINTA

On vaikeaa pysyä objektiivisena kun tietää, että tutkimuksen kaunein kruunu oli tutkittavan ulottuvilla, mutta sitten kaikki kariutui. Mikäli Grilli-Kioski Halliska lisäisi mätitahnan määrää, olisi lopputuloksena karmaisevan hyvä hampurilainen. Sulatejuusto "wing manin" roolissa ja majoneesi komppaamassa tätä soosien paratiisia, toisi markkinoille ehdottoman ykköshampurilaisen, mutta nyt on tyytyminen kärkikolmikkoon sijoittumiseen. En osaa sanoa onko kyseessä toinen vai kolmas sija, mutta se on irrelevanttia. Lähellä, mutta silti niin kaukana.