Erikoinen 2.0

1. JOHDANTO

Kymmenes (n=10) tutkittava oli Seinäjoen Grilli Äiteen Erikoinen 2.0. Kyseessä on hampurilainen, josta on tehty tutkimus maaliskuussa 2013 (http://hampurilaistutkimus.blogspot.fi/2013/03/erikoinen.html), mutta tällä kertaa on otettu huomioon subjektin asettamat kehitysehdotukset ja modifioitu kokonaisuutta. Kehitysehdotuksina mainittiin ehkä tärkeimpänä pihvin maun korostaminen pihvillä, joka maistuisi pihviltä. Tämä toteutui valitsemalla Grilli Äiteen omatekoinen 120g häränlihapihvi (härkää pihvi (nauta) on varmasti vain nähnyt laitumella) perinteisen pihvin sijaan. Lisäksi valitsin (tai yritin valita) varietettia lisäämään valkosipulimajoneesin, joka varmasti korostaisi Grilli äiteen käyttämää Emmental-juustoraasteen (varmistettu valmistajalta) makumaailmaa. Kuitenkin, joko subjektin heikosta artikulaatiosta tai Grilli Äiteen psykofyysisen hampurilaisten valmistuskoneiston kuulon alenemisesta johtuen (myös yhteisvaikutus otettava huomioon), ei hampurilaiseni sisältänyt valkosipulimajoneesia. Alkutilannetta varjosti siis pettymyksen tunne (disappointment). Toki pettymystä lievensi se fakta, ettei tutkimuksen subjekti taaskaan muistanut ottaa käteistä mukaan, vaan rahoituksen tutkimukselle myönsi nimettömänä pysyvä tukija (mainittakoon kuitenkin, että kyseessä on sama rahoittaja kuin edelliselläkin kerralla, kun Grilli Äiteen luomus oli tutkimuksen kohteena). Hampurilaisen nautin paikan päällä ulkoilmaa hampaiden väleistä hengittäen. Grilli Äiteen Erikoinen 2.0 sisältää 120g häränlihapihvin, kananmunan ja juuston. Hinta 6,00€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Silmäilyvaiheessa huomion arvoinen asia oli ulkonäön kehittyminen. Tämä on varmasti ollut seurausta Grilli Äiteen omasta tuotekehittelystä, koska tutkimuksen kantasolu, allekirjoittanut ei osoittanut erityistoivetta ulkonäön parantamiseksi (vaikka se Erikoisen kehitysehdotuksissa mainittiinkin). Silmäilyvaiheesta siirryin sulavin liikkein haisteluvaiheeseen, jossa huomasin vienon kananmunan ja rasvan tuoksun, joka kuitenkin lopulta peittyi sulaneen Emmental-juuston euforiaa aiheuttavaan ja syljen tuotantoa lisäävään sulotuksuun.

Päätin hylätä kaksi ensimmäistä tutkimusmenetelmää, kokien niiden vain tarjoavan turhautumista ja siirryin maisteluvaiheeseen. Otin ensimmäisen puraisun ja mausteiden täydellinen tasapaino valtasi kieleni makuhermot ja samanaikaisesti aivojeni limbisessä järjestelmässä alkoivat endorfiinibileet. Hyvää, jopa parempaa. Juuston rasva yhdistettynä mausteisiin sekä erittäin kosteaan, mehevään ja mureaan pihviin veivät minut jonnekin josta ei liene paluuta maan pinnalle. Se oli hyvää. Ei, se oli miltei taivaallista. Tuhosin tutkittavaa hyvällä halulla lähestyen puoliväliä. Makuhermojani oli kiusannut mauste, jota en ollut hienostuneesta analyysikoneistosta huolimatta kyennyt tunnistamaan ennen puoliväliä. Sitten se oivalluksen hehkulamppu syttyi: oregano! Kananmunan päälle sulatettuun juustoon oli lisätty oreganoa. Tuo odottamaton yrtti toi pihville ja koko hampurilaiselle yllätyksen ulottovuuden, joka itseisarvona on jo arviossa huomioon otettava asia.

Puolivälissä subjekti ei kokenut vielä täyteyden tunnetta, eikä nälkä ollut vielä poistunut järjestelmästä. Puolivälin jälkeen kykenin orastavasta nälän tunteesta huolimatta jo tulkitsemaan hampurilaista hieman tarkemmin. Hampurilainen oli niin mehevä, ettei vielä puolivälissäkään ollut tarvetta kosteuttaa suuta lehmän maidolla. Sämpylä oli rapea ja se toi kokonaisuuteen lisää tekstuuria. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta subjektin takaraivolla vallitsi lievä pettymyksen tunne (disappointment). Voi kun vielä maistaisin sen haluamani valkosipulimajoneesin. Tämän mahtavan makuelämyksen terävimmän kärjen tylsyttää se fakta, etten saanut sitä mitä halusin (merkitystä ei ole sillä mikä tilanteeseen johti). Majoneesia haikaillessa huomasin myös lievän suolattomuuden, joka tästä itsessään mahtavasta kotitekoisesta pihvistä esiin kumpusi. Suolattomuus ei varmasti olisi häirinnyt mikäli valkosipulimajoneesi olisi sisältynyt kokonaisuuteen (tiedän, toistoa, jankkausta, vämmäämistä etc.). Kun 2/3 hampurilaisesta oli tuhottu koin täyteyden orastavan tunne-elämyksen. Hampurilaisen kokonaan tutkittuani lopputuloksena oli lievän ähkyn esioire: raukeus.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Voi miksi Erikoinen 2.0 ei sisältänyt sitä kaivattua, toivottua ja perään itkettyä valkosipulimajoneesia! Se olisi ollut täydellistä, se olisi ollut 100% varmuudella paras hampurilainen tähän mennessä, mutta nyt on tyydyttävä toiseen sijaan. Ehkä aika ei ollut kypsä. Kuten jo aiemminkin on huomattu, jopa pieni pettymyksen tunne (disappointment) voi kaataa korkeallekin kohoavan korttitalon nanosekunnissa. Hopea ei ole häpeä, joten mainittakoon kuitenkin, että Grilli Äiteen Erikoinen 2.0 pärjäsi tutkimuksessa loistavasti. Plussaa hampurilainen saa kosteudesta, juustosta, sämpylän rapeudesta, oreganon yllätysfaktorista sekä erityismainintana kotitekoisesta pihvistä. Miinusta hampurilainen sai pihvin lievästä suolattomuudesta.

5. POHDINTA

Hampurilainen oli ensimmäinen modifioitu kokonaisuus, joka tutkimukseen osallistui. Ainoanan tarvittavana kehitysehdotuksena mainittakoon se kaivattu (ja hoettu) valkosipulimajoneesi. Uskoakseni tämä tekisi kyseisestä hampurilaisesta niin hyvän kuin mahdollista ja oletan, että sitä korkeammalle ei rima voisi Grilli Äiteen luomuksissa kohota. Toki tutkimuksen luotettavuuden vuoksi on ensi tutkittava, ennen kuin voi arvioida. Ehkä joskus tutkittavaksi karsiutuu Erikoinen 3.0 (joka sisältää ainakin sen valkosipulimajoneesin), mutta ei lähitulevaisuudessa. Aika ei ole vielä kypsä. Ensin on otettava hieman etäisyyttä kyseiseen grilliin jo pelkästään objektiivisistakin syistä.