Kauhavalaanen

1. JOHDANTO

Yhdestoista (n=11) tutkittava oli Kauhavan Lakeus Grillin Kauhavalaanen. Ottaen huomioon kuinka ajallisesti lähellä kymmenes (n=10) ja yhdestoista (n=11) tutkittava olivat toisiaan, koen velvollisuudekseni tutkijana, tutkimuksen subjektina sekä tutkimusmenetelmien prosessoijana sisällyttää ko. raporttiin maininnan tutkimuksen eettisyydestä tai sen puutteesta. Kaksi tutkittavaa päivässä ei ole järkevää. Mikäi aortta osaisi puhua (saksaa), sanoisi se mitä luultavimmin tässä vaiheessa "auf Wiedersehen" ja sanoisi muiden verisuonten kanssa sopimuksensa irti vaskulaarijärjestelmän tukipilarin roolista. Kolesterolin riemuvoitto. Toisin sanoen tutkimuksen subjekti, allekirjoittanut on huolissaan omasta terveyskäyttäytymisestää (tai sen puutteesta), joten toivottavasti tällainen tilanne ei tule toistumaan kuin erittäin harvoin ja hätävarjelutilanteissa. Pahoittelut tylsyyden maksimoivasta terveystiedon oppitunnista, se loppui nyt. Kauhavalle ilmaantui lähimenneisyydessä varteenotettava kilpailija Samburgerille, Lakeus Grilli. Kyseiseltä grilliltä alekrijoittaneella on ollut vain ateriakokemuksia, joten oli jo aikakin tarkistaa onko Grillillä tarjota tutkimuksen kannalta arvokasta näkökulmaa. Luonnollisesti kysyin Grillin myyjältä mitä hän suosittelee ja valitettavasti vastauksena tuli hampurilainen "jota menee paljon". Hetken tivattuani, myyjä ymmärsi, ettei hän vastannut kysymykseeni järkevin perustein. Pienen podinnan jälkeen hän suosittelin kattavaa kokonaisuutta, Kauhavalaasta. Jo itse nimi sai hymyn kareen subjektin kasvoille ja tutkimusmatka oli valmis alkamaan. Kauhavalaanen sisältää kokolihapihvin, kananmunan, kinkun, Koskenlaskija-juuston (mahdollisuus oli myös valita sulatejuusto) sekä salaatin ja kastikkeen (valitsin valkosipulikastikkeen). Hinta 6,50€.

2. TUTKIMUSMENETELMÄT

Silmäily
Haistelu
Maistelu

3. TUTKIMUSTULOKSET

Katsoin saamaani pakettia ja totesin sen olevan iso. Oikeasti iso. Ottaen huomioon aamupäivän lounaani (kymmenes tutkittava (n=10)), oli tiedossa täydellinen rasvaähky (joka on sukua normaalille ähkylle, mutta sen kesto on yleensä yli 12 tuntia). Pelkoa osoittamatta päätin jatkaa tutkimustani. Silmäilyn ohessa huomasin kämmenteni lämpenevän paketin kuumuudesta.

Paketin avattuani nenäni hajuhermot havaitsivat valkosipulikastikkeen sulotuoksun lisäksi palaneen käryä sanan positiivisessa merkityksessä. Silmäillessäni hampurilasta totesin, ettei paketissa ollut ilmaa, hampurilainen oli edelleen iso. Oikeasti iso. Ähkypelon saattelemana aloitin kolmannen tutkimusmenetelmän.

Ensimmäisen maistiaisen makumaailma loi mausteisen mielikuvan. Myös hampurilaisen rapeus toi tekstuuria hampurilaiseen ja huomasin jo ottavani toisen maistiaisen. Mmmm, voimakas kokolihapihvin maku täytti kitalaen, mausteiden säestäessä tätä makuaistin sinfoniaa, myös lievästi paahtuneen sämpylän maku liittyi orkesteriin. Kolmannella puraisulla maistoin kinkun ja ah, aina niin ihanan Koskenlaskija-juuston maun. Tällä kertaa juusto oli täysin sulanut kokolihapihvin yläpintaan luoden Jinin ja Jangin kaltaisen symbioosin. Kaksi makua yhdistettynä loivat kolmannen ulottuvuuden. Juuri kun olin kaukana täältä, omassa analyysipilvessäni, jokin herätti minut ja iski jalkani tukevasti maahan. Sinappi, ketsuppi, kurkkusalaatti. Tällä kertaa kolmikko osallistui juhliin kuin kuokkavieraat häihin pilaten euforian. Liikaa mausteita? Kai tämäkin päivä piti joskus nähdä. Nyt suussa maistuivat vain mausteet. Jatkoin tutkimustani kuitenki hyvällä halulla, vaikkakin se paljon parjattu pettymyksen tunne (disappointment) kalvasi subjektin mieltä.

Puolivälissä huomasin hampurilaisen olevan erityisen kostea ja pihvi oli teksturiltaan murea, mutta kuitenkin hampaille vastuksen antava. Myös salaatti liittyi makujen kirjoon, mutta vain lieveilmiön roolissa, ottaen huomioon mausteiden dominoivan roolin. Puolivälissä olin myös ähkyn rajamailla, päätin siis pitää tauon. Tauon jälkeen koin hampurilaisen miellyttävämpänä tutkittavana ja analyysiherkkyys kohosi taas sille odotetulle tasolle. Pihvi ja juusto todella täydensivät toisiaan ja pala palalta hampurilainen nosti asemiaan tutkimuksen luokitteluasteikolla. Tuhosin Kauhavalaasen muruja myöden ja lopputunnelmat olivat vakuuttavat. Lieveilmiönä todettakoon pelätty rasvaähky.

4. JOHTOPÄÄTÖKSET

Kauhavalaanen pärjäsi tutkimuksessa hyvin, ellei erinomaisesti sijoittuen ylempään keskikastiin. Hampurilainen oli täyttävä, tekstuurissa ei ollut parannettavaa ja lämpötila oli enemmän kuin kohdallaan. Mutta silti arvosteluun sisältyy mutta: linjattomuus. Liian suuret maustemäärät vähensivät voimakkaalla väliintulollaan makumaaliman varieteettia. Kinkku katosi kuvioista parin ensimmäisen puraisun jälkeen ja kananmunasta jäi vain näköhavainto. Valkosipulikastikkeenkin vahva aromi jäi vain sieraintasolle. Hampurilaisesta selkeimmät muistikuvat sijoittuvat jonnekin Meiran ja Felixin välimaastoon ja ottaen huomioon koko paletin makumaailman potentiaalin, oli pettymyksen tunteen (disappointment) re-insidenssi tosiasia. Plussaa hampurilainen sai lämpötilasta, koosta, sämpylästä sekä erityismainintana pihvin ja juuston symbioosista. Miinusta hampurilainen sai linjattomuudesta, joka johtui pääösin mausteiden ylimalkaisesta käytöstä.

5. POHDINTA

Kehitysehdotuksena mainittakoon mausteiden vähentäminen. Mikäli mausteita olisi vähemmän, lisäisi se Kauhavalaasen potentiaalia huimasti, koska jo olemassa olevien täytteiden makujen korostuminen oletettavasti lisäisi endorfiinin tuotantoa. Muita muutoksia on vaikea arvioida, kun ei oikeastaan ole maistanut kaikkia hampurilaisen eri ainesosia Meiran ja Felixin ylivallan alta. Herkkuja ruokapöytään, mutta rajansa kaikella.